Urbansin ja Steelersin yhteistyö vahvistuu kaudelle 2021-2022!

Kuvassa vasemmalta oikealle: Arto Hiltunen (Steelersin puheenjohtaja), Timo Nurminen, Aki Alanko, Marko Stenberg, Ville Rajapuro, Pekka Asp, Lasse Leino ja Marko Ruuskanen (Urbansin puheenjohtaja).

P06: Pekka Asp, Lasse Leino P07: Marko Stenberg, Ville Rajapuro P08: Aki Alanko, Timo Nurminen (Ensin mainitut ikäluokkien päävalmentajia.)

Muutaman vuoden päässä horisontissa siintää alueellinen pelaajapolku sekä pojille että tytöille. Hämäläiset salibandyseurat Steelers ja Urbans ovat syventämässä yhteistyötä edelleen aiempien kausien hyvien kokemusten rohkaisemina. Alueellisen yhteistyön tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten harrastamisen mahdollisuuksia. Tähtäimessä on alueellinen pelaajapolku alusta loppuun saakka.

Ensi kaudella yhteistyötä tehdään neljässä ikäluokassa: 2006-, 2007- ja 2008-syntyneissä pojissa, siis ikäluokat C1, C2 ja D1, sekä 2004-05-pojissa, jotka ovat tulevalla kaudella B-ikäluokkaa.

Yhteistyön kautta on luotu mahdollisuuksia paremmalle salibandyn harrastamiselle ja toisaalta kilpailulliselle menestymiselle.

”Yhteistyön kautta pystytään kasvattamaan pelaajamassaa aina kussakin ikäluokassa, ja mitä enemmän sitä massaa on, sitä laadukkaampaa toimintaa pystytään pelaajille tarjoamaan”, sanoo Marko Ruuskanen, janakkalalaisen SC Urbansin puheenjohtaja.

Käytännössä idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että yhden ikäluokan pelaajat lyödään yhteen nippuun, jaetaan kahteen porukkaan, jotka sitten pelaavat eri sarjoissa oman tason mukaan.

”Jokaisessa näissä C1-, C2- ja D1-ikäluokassa on siis tulevalla kaudella edustus- ja kilpajoukkue, jotka molemmat ovat aina yhteisjoukkueita eli molempien nimet ovat esillä. Yhteistyö joukkueiden välillä on tiivistä”, Ruuskanen sanoo.

Näiden ikäluokkien lisäksi yhteistyötä ollaan valmistelemassa ja aloittelemassa myös nuoremmissa ikäluokissa tulevia kausia silmällä pitäen.

”Ajatus yhteistyössä on se, että lapset ja nuoret pystyvät harjoittelemaan omilla paikkakunnillaan mahdollisimman pitkään, mutta kun tehdään yhteistyötä, on mahdollisuus vaikka käydä myös hakemassa lisätreeniä toisen kunnan puolella”, sanoo Arto Hiltunen, Steelersin puheenjohtaja.

”Valmennusyhteistyö, kouluttautuminen, valmentamisen suunnitteleminen ja kokemusten jakaminen yhdessä kahden seuran kesken, siinä on monia mahdollisuuksia ja monenlaisia hyötyjä tarjolla, katsoipa miltä kantilta tahansa”, Ruuskanen jatkaa.

Yhteistyötä pyrittiin saamaan aikaiseksi Steelersin ja Urbansin välillä myös menneinä vuosina, mutta silloin törmättiin erimielisyyksiin. Tästä on parin viime vuoden aikana päästy eroon. Avain on ainakin siinä, että yhteistyössä kummankaan seuran ei tarvitse luopua nimestään ja identiteetistään, joka on jo melko pitkälle muotoutunut ja omaan alueeseen kiinnittynyt.

”Molemmat seurat pystyvät säilyttämään seuraidentiteettinsä. Tässä siis haetaan yhteistyötä, ei yhdistymistä”, Ruuskanen kiteyttää.

Karkeasti ottaen ajatus on nyt se, että seurojen ikäluokat toimivat yhdessä, pelaajamäärää katsotaan yhtenä kokonaisuutena, mutta silti esimerkiksi talousasiat pidetään erillään.

Näin on jo todistettavasti pystytty ehkäisemään dropout-ilmiötä Kanta-Hämeessä. Dropout tarkoittaa sitä, että pelaaja lopettaa tietyssä iässä pelaamisen, koska hän ei halua panostaa salibandyyn esimerkiksi SM-tasolla, mutta kevyemmän harrastamisen vaihtoehtoja ei ole tarjolla pelaajamäärän ollessa seudulla liian pieni.

Seurayhteistyöllä pystytään ehkäisemään tätä ongelmaa. Näin on tällä kaudella tehty B-poikien kohdalla: ”Hämeenlinnassa on puolenkymmentä poikaa, jotka eivät mahtuneet Steelersin BSM-joukkueeseen, eikä kaikilla olisi välttämättä ollut haluakaan sinne. Mutta kun heidät laitettiin yhteen Urbansin joukkueen kanssa, vältettiin monta lopettamista”, Hiltunen kertoo.

Urbansilla on siis noin 15 B-ikäisen pojan ryhmä, johon lisättiin Steelersin viisi poikaa, ja yhdessä joukkue on pelannut alueellista B-poikien sarjaa. Joukkue harjoittelee Turengin liikuntahallilla, mikä tarkoitti sitä, että hämeenlinnalaisten pitää matkustaa harjoituksiin hieman pidemmälle, mutta toisaalta kun vaihtoehtona oli harrastuksen loppuminen kokonaan, moni poika päätti jatkaa.

Eri lajien kilpaillessa harrastajista alueellinen yhteistyö on yksi tapa taata laadukas harrastaminen, vaikka omassa ikäluokassa olisi alle joukkueellinen pelaajia omalla paikkakunnalla. Alueellinen yhteistyö voi myös tukea monen lajin harrastamista. ”Me haluamme tukea sitä, että lapsi ja nuori harrastaa montaa lajia mahdollisimman pitkään”, Hiltunen sanoo.

”Käytännössä tämä tukeminen tarkoittaa sitä, että jos pelaaja esimerkiksi ei pysty osallistumaan kaikkiin harjoituksiin, koska harrastaa muitakin lajeja, tästä ei synny ongelmaa joukkueelle. Jos rinki on pieni, silloin monen lajin harrastajat voivat olla ongelma, koska liian pienellä ryhmällä on vaikeaa taata laadukasta toimintaa. Alueellisen yhteistyön kautta tämäkin asia helpottuu”, Hiltunen sanoo.

Parhaimmillaan pystytään jopa pelaajakohtaisesti hakemaan lisäharjoitteluaikaa naapurialueelta, jos toisen lajin harrastamisen vuorot osuvat päällekkäin. ”Kuvitteellinen tilanne voi olla sellainen, että pelaajalla on vaikka Hämeenlinnassa samaan aikaan harkat säbässä ja lätkässä, niin hän voi mennä lätkäreeneihin ja sen sijaan sitten käydä yksissä ylimääräisissä harkoissa Turengissa, ja siellä taas yhden tai kahden lisäpelaajan saaminen harjoituksiin tiettynä päivänä voi olla pelkästään hyvä asia.”

Yksi ikäluokka, jossa on tehty yhteistyötä jo viime kaudella on 2006-pojat.

Seurat tekivät 2006-ikäluokan perheille alkuvuodesta kyselyn tarkoituksenaan selvittää, mitä yhteistyöstä on pidetty ja mitä pitäisi kehittää. 2006-poikien ringissä on ollut yhteensä 38 pelaajaa, joilla on osallistuttu kahteen sarjaan, SM-sarjaan ja alueelliseen kilpasarjaan. ”Kyselyn tulokset olivat rohkaisevia. Yhteistyöhön oltiin pääasiassa tyytyväisiä”, Ruuskanen sanoo.

”Pojat ovat hitsautuneet ehkä yllättävänkin hyvin yhteen, sellainen kuva kyselystä syntyi. Näin siis siitä huolimatta, että aiemmin tässä ikäluokassa on totuttu siihen, että Steelers ja Urbans ovat olleet nimenomaan vastustajia keskenään.”

”Nollasta lähdettiin ja vuoden aikana päästiin tosi pitkälle, mitä joukkuehenkeen esimerkiksi tulee”, kertoo Ruuskanen. ”Korona on toki harmittanut, mikä kyselyssä tuli esille. Siitä ei mihinkään pääse, eikä sille oikein mitään ole tietenkään voitu.”

Haastetta nähtiin valmentajien roolituksessa ja kahden seurakulttuurin yhdistämisessä. Näissä asioissa pyritään parantamaan tekemisen tasoa entisestään seuraavalla kaudella. ”Tultiin siihen tulokseen osin juuri kyselyn perusteella, että ikäluokassa on hyvä olla yksi päävalmentaja, joka käytännössä katsoo päältä toimintaa. Ja siksi ensi kaudelle kaikkiin ikäluokkiin, missä on yhteistyötä, on nimetty nyt yksi päävalmentaja. Hänellä on näpissään kokonaisuus”, Hiltunen sanoo.

”Mutta molemmilla joukkueilla on silti oma valmennus”, Ruuskanen lisää.

”Jep, on todella tärkeää panostaa molempiin joukkueisiin”, Hiltunen sanoo.

”Molemmat joukkueet ovat yhtä tärkeitä. Eli myös kilpajoukkueen valmennuksen pitää olla huolella mietitty ja hyvä. Tämä on tosi tärkeä asia meidän mielestä ja tämän eteen on myös tehty paljon töitä”, Ruuskanen sanoo. ”Tiivis yhteistyö on avainjuttuja edustus- ja kilpajoukkueiden välillä”, hän lisää.

Nuoremmissa joukkueissa edustusjoukkue on Urbansin ja Steelersin yhteisjoukkue. Vanhemmissa ikäluokissa, A- ja B-pojissa, edustusjoukkue tulee olemaan Steelersin puolella. Käytännön syynä on se, että ylemmissä ikäluokissa tehdään yhteistyötä miesten edustusjoukkueen kanssa.

Tulevalla kaudella B-pojissa toimintaa on näillä näkymin tarjolla jopa kolmen joukkueen verran, edustusjoukkue ja kilpajoukkue Hämeenlinnassa ja näiden lisäksi vielä yksi joukkue Janakkalassa.

Seurayhteistyössä pyritään karkeasti ottaen tekemään kahta asiaa: kehittämään huippua, niitä pelaajia jotka ovat toistaiseksi pisimmällä kehittymisessä, ja toisaalta tarjoamaan laadukasta toimintaa myös kaikille muille. ”Yksi näkökulma, joka tässä on hyvä muistaa, on se, että pelaajien taso voi muuttua hyvin myöhäänkin. Jotkut pelaajat niin sanotusti puhkeavat kukkaan myöhemmin kuin toiset. Joillain pelaajilla polku on sellainen, että alusta loppuun pelataan SM-sarjaa, mutta se ei ole suinkaan ole ainoa tapa tulla huippupelaajaksi”, Ruuskanen tähdentää.

On esimerkkejä pelaajista, jotka vielä melko myöhäisessäkin vaiheessa junioripolulla pelaavat kakkosjoukkueessa ja murtautuvat sieltä liigaan.

Steelersissä yksi esimerkki takavuosilta on 1996-97-poikien ikäluokka, jossa oli B-junioreissa kaksi joukkueellista pelaajia, ykkös- ja kakkosjoukkue. Ykkösjoukkue pelasi SM-sarjaa, kakkosjoukkue alueellista sarjaa ja lisäksi kakkosjoukkueen pelaajat hakivat lisäpelejä Steelersin vitosdivarijoukkueesta.

Tuosta ikäluokasta toistaiseksi kahdesta pelaajasta on tullut liigapelaajia: Julius Aaltonen pelasi B-juniorina ykkösjoukkueessa, ja on sen jälkeen pelannut monta kautta liigaa Steelersissä, Lauri Viitala taas ei mahtunut ikäluokan ykkösjoukkueeseen B-pojissa, mutta nousi sittemmin liigatasoiseksi pelaajaksi Steelersissä ja pelaa nyt liigaa Jyväskylän Happeessa.

Steelersin miesten joukkueen Teuvo Kinnunen taas ei löytänyt riittävästi kipinää liigatasolle pyrkimiseen muutama vuosi sitten, siirtyi Urbansiin, mutta palasi täksi kaudeksi Steelersiin ja on, ennen loukkaantumista, ollut liigajoukkueen tehokkaimpia pelaajia.

Tähän liittyen Steelers ja Urbans haaveilevat myös yhteisestä miesten kakkosjoukkueesta, joka olisi hyvä paikka sekä sellaisille pelaajille, joilla taito ja vauhti eivät vielä aivan riitä liigatasolle tai jotka ovat jo tehneet päätöksen siitä, että eivät ole tähtäämässä liigaan.

Siinä vaiheessa, kun Steelersin ja Urbansin yhteistyö saadaan vietyä nuorimpiinkin ikäluokkiin ja kun jalkeille saadaan yhteinen miesten aladivari- tai Suomi-sarja-joukkue, alueellinen pelaajapolku on valmis.

”Se meillä on tähtäimessä”, Hiltunen sanoo.

Entä tyttöpelaajat? Steelersillä on tällä hetkellä vain yksi tyttöjoukkue, joka on kuluneen kauden pelannut C-ikäluokassa. Onko tyttöharrastuksen puolelle suunnitelmia alueellisesta yhteistyöstä?

”Sellainen toive meillä on”, Hiltunen sanoo.

”Toki siinä meidän omat mahdollisuudet on tällä hetkellä rajallisemmat, koska omia joukkueita on vain yksi. Mutta meillä on kiinnostusta samanmalliseen yhteistyöhön alueen seurojen kanssa.”

”Siinä on sama lähtökohta kuin tässä nyt jo hyvässä käynnissä olevassa Urbans-yhtistyössä: toisten pelaajia ei ole tarkoitus viedä. Oleellista on mahdollisuus harrastaa omalla alueella niin pitkään kuin mahdollista, mutta yhteistyötä tehden. Sitä varten me tietysti tarvitaan oman tyttöpuolen vahvistamista. Se on työn alla”, Hiltunen sanoo.

Teksti ja kuva: Steelers